Euphorbia atropurpurea Brouss. ex. Willd. – purppuratyräkki
Suku: Euphorbia L. – tyräkit
Heimo: Euphorbiaceae – tyräkkikasvit
Endeeminen laji Kanariansaarten Teneriffalla
Purppuratyräkki, Euphorbia atropurpurea, on kalju, yleensä tyvirunkoinen ja runsashaarainen sekä kupu- tai puolipallomainen pensas, jonka korkeus on yleensä noin 70-120 cm. Puutuneet, mehevät ja paksut haarat ovat lehdettömät ja kuoreltaan harmaat tai harmaanruskeat sekä ylempää kellanruskeat. Ne ovat hyvin tiheästi lehtiarpien kirjavoimat. Koko kasvi sisältää tyräkkien tapaan valkoista ja myrkyllistä maitiaisnestettä.
Lehdet ovat paksujen haarojen kärkiosassa tiheän, lähes kiehkuramaisen kierteisesti. Varsinaista, erottuvaa ruotia niissä ei ole. Lapa on ehytlaitainen ja malliltaan lusikkamainen ”lusikkaosan” ollessa lähinnä soikean tai leveänsuikean pitkulainen. Kärki on lyhyesti suippeneva tai pyöreähkö. Lehti on molemmin puolin sinivihreä ja reunoiltaan kellertävä. Pituutta sillä on tavallisesti noin 6-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm.
Kukintokokonaisuudet ovat haarojen kärjessä. Ne koostuvat useiden kukkamaisten kukintojen muodostamista kaksinkertaisista sarjoista. Pääsarjassa on säteittäisesti 5-15 haaraa. Ne ovat tukilehdelliset ja useimmiten noin 20-40 mm pitkät. Tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset mutta pienemmät ja enemmän tai vähemmän tumman punertavat. Ulommissa sarjoissa on säteittäisesti noin 3-8 haaraa, mutta yleisimmin haaroja on 4. Nekin ovat tukilehdelliset ja tavallisesti noin 10-15 mm pitkät. Tukilehdet ovat tummanpunaiset, soikeahkot tai vastapuikeat ja yleensä noin 5-7 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Uloimmat haarat ovat kukintoperiä, joiden kärjessä, varsinaisen kukinnon tyvellä, on vastakkain oleva, tummanpunainen tukilehtipari. Sen lehdet ovat lähinnä leveän vastapuikeat ja pyöreähköreunaiset sekä ympäröivät kukintoa tiiviin kaulusmaisesti. Ne ovat tavallisesti noin 8-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 8-12 mm leveät. Tyräkeille tyypillinen valekukka (cyathium) on todellisuudessa tiivis, monikukkainen kukinto. Sen alimpana osana on maljamainen, tummanpunainen suojus, joka on noin 3-4 mm pitkä ja yläosastaan noin 2,5-3 mm leveä sekä jää lähes näkymättömäksi tukilehtikauluksen sisään. Suojuksen laidoilla on useimmiten 4 lyhyttä, kärjestään tasapäistä tai hieman kaarevaa mesiäislevyä. Ne ovat kukintavaiheessa keltaiset ja suojuksen reunan suuntaisesti noin 2-2,5 mm leveät.
Kukat ovat kehättömät eli teriötä tai verhiötä ei ole. Suojusmaljan pohjalta nousee joukko yksiheteisiä hedekukkia, jotka kukkiessaan ulottuvat noin 2-3 mm maljapintaa korkeammalle. Ponnenpuoliskot ovat pyöreähköt ja sivulle siirottavat. Hedekukkien keskellä on yksi emikukka, jonka perän kärjessä oleva sikiäin on lähinnä pitkänpyöreä, tummanpunainen ja sileä. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo on 3-luottinen ja kukin luotti on 2-haarainen. Emi luotteineen on noin 2-3 mm pitkä. Emikukka kääntyy jo varhain voimakkaasti sivulle mesiäislevyjen väliin. Hedelmä on sikiäimestä paisuva, 3-lohkoinen kota, joka on pitkänpyöreä mutta päältä katsoen tylpän kolmikulmainen, tummanpunainen tai punaruskea ja sileä. Se on tavallisesti noin 6-7 mm pitkä ja noin 5-6 mm leveä. Normaali kukinta-aika on maalis-huhtikuu.
Purppuratyräkistä esiintyy päämuotoa harvinaisempana muoto f. lutea A. Santos. Näillä pensailla päämuodon kukinnon ja tukilehtien tummanpunainen väri on korvautunut tieteellisen nimen mukaisesti keltaisella tai kellanvihreällä.
Purppuratyräkki kasvaa endeemisenä vain Teneriffalla. Se on paikallisesti yleinen saaren länsi- ja eteläosissa. Esiintymisalue yltää luoteiskulman Buenavista del Nortesta läpi läntisen Teno-vuoriston Tamaimoon ja sieltä Guia de Isoran kautta Adejeen. Lajia esiintyy myös kauempana koillisessa, Ladera de Guimarin vuorialueella. Yleisin se on kuitenkin Teno-vuoristossa Mascan ja Tamaimon välillä. Kasvualue on noin 100-1 200 metriä mpy.
Teneriffalla ei kasva toista purppuratyräkin kaltaista tyräkkilajia. Sen sijaan viereisellä La Gomeralla esiintyy erittäin harvinaisena lähilaji gomeranhärmätyräkki, E. bravoana. Se on hyvin samankaltainen. Lehdet ovat kuitenkin suikeahkot ja vailla lusikkamaisesti kapenevaa tyviosaa. Valekukan tyvellä oleva tukilehtipari on selvästi kapeampi, enintään noin 5 mm leveä.