Gran Canarian kilpi alkoi nousta merestä noin 14 milj. vuotta sitten. Iältään se on Fuerteventuran ja Lanzaroten jälkeen kolmanneksi vanhin. Saari on lähes pyöreä, kilpimäinen ja eroosion voimakkaasti uurtama. Halkaisijaltaan se on noin 50 km. Pinta-ala on 1 560 km2. Teneriffan ja Fuerteventuran jälkeen Gran Canaria on pinta-alaltaan kolmanneksi suurin. Kuten alla olevasta satelliittikuvasta näkyy, erityisesti saaren lounais- ja eteläosat ovat tiheästi rotkolaaksojen, barrancojen uurtamia. Erityisesti länsipuolen rannikot ovat jyrkkiä. Vain itäosassa ja eteläisimmän ”nupin”, Maspalomasin, alueella rannikko on tasaisempaa. Maasto on lähes kauttaaltaan vuoristoinen rinteiden ja rotkolaaksojen kohotessa kohti suurimman osan saaresta peittävää, vähintään kilometriin yltävää keskusvuoristoa. Korkein kohta on Pico de las Nievesin huippu 1 949 m mpy. Näkymiltään näyttävin on kuitenkin vanhan sortuneen tulivuoren, Roque Nublon, paasihuippu, joka yltää 1 813 metriin.
Asukkaita Gran Canarialla on noin 843 000 (2017). Teneriffan jälkeen se on toiseksi väkirikkain. Lisäksi Gran Canarialla käy vuosittain noin 2,2 milj. turistia. Muiden saarten tavoin myös Gran Canarialla turismi on uhka saaren alkuperäisluonnolle. Vuoristoisuuden vuoksi erityisesti matalammilla ranta-alueilla rakentaminen syö yhä enemmän rajallisesta pinta-alasta. Myös vakituinen asutus viljelyksineen on vuosisatojen kuluessa köyhdyttänyt tai tuhonnut ilmastollisesti suotuisampia alueita.
Gran Canarian eteläosat ovat ilmastollisesti kuivia ja kuumia. Avointa, pääosin kuitenkin pensaikkoista kalliorinnepintaa on paljon. Lajiston monimuotoisuutta lisäävät huomattavasti runsaat rotkolaaksot, joiden rinteillä kasvillisuus voi olla yllättävänkin rehevää. Maspalomasista ja alavammalta luoteisrannikolta löytyy edustavaa kuivakkokasvillisuutta. Jyrkälle itärannikolle mereltä nouseva kosteus on mahdollistanut monien endeemisten lajien kehittymisen. Laajaa keskusvuoristoaluetta peittävät monin paikoin kanarianmäntymetsät, jotka luovat oman elinpiirinsä useille endeemisille lajeille. Myös avoimia, kasvistollisesti rikkaita vuorenrinteitä on paljon. Pasaatituulten hyväilemät saaren pohjoisrinteet ovat kaikkein rehevimmät ja sieltä löytyy vielä myös edustavia laakerimetsäkasvillisuuden peittämiä rotkolaaksoja.
Gran Canarialta on listattu 1 308 kasvilajia, joista 215 on Kanariansaarille endeemisiä (Lista de Especies Silvestres de Canarias 2009).
Seuraavassa esitellään eräitä kasvistollisesti mielenkiintoisimpia ja näkymiltäänkin upeita Gran Canarian alueita:
Guayadequen rotko ja luolakylä
Itärannikon Punta de Arinagan alue
Fatagan rotkolaakson rinteet
Maspalomasin dyynialue
Luoteisrannikko ja Andén Verden rantavuoristo
Tamadaban ylänköalue
Agaeten laakson perä
Barranco del Laurel eli Tilosin rotko, Los Tilos de Moya
Azuajen rotko
Tenteniguadan laakso
Keskusvuoristo
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen
Kasvimaailmassa 