Laurus novocanariensis – kanarianlaakeri

  • Laurus novocanariensis Rivas Mart., Lousã, Fern.Prieto, E. Días, J. C. Costa & C. Aguiar – kanarianlaakeri
  • synonyyminimi Laurus azorica (Seub.) Franco var. longifolia (Kuntze) G. Kunkel
  • Laurus L. – laakerit
  • Lauraceae – laakerikasvit
  • Endeeminen laji kaikilla Kanariansaarilla (tosin Lanzaroten osalta alkuperäisyys epävarma) sekä Madeiran pääsaarella

Koko maailmassa esiintyy taksonomisista käsityksistä riippuen yksi, kaksi tai kolme Laurus-suvun laakerilajia. Pitkään on vallalla ollut käsitys, että lajeja on kaksi, joista välimerenlaakerin, L. nobilis, alkuperäisalue kattaa lähes kaikki Välimeren rantavaltiot. Toisen, kanarianlaakeriksi nimetyn lajin, L. azorica, alkuperäisalue rajoittuu vain Makaronesian saariryhmään, Azoreille, Kanariansaarille ja Madeiralle. Lisäksi laji on tuotuna kotiutunut Marokkoon ja Libyaan. Sittemmin (2002) lajista L. azorica erotettiin omaksi lajikseen L. novocanariensis, joka on endeeminen Kanariansaarilla ja Madeiralla. Lajia L. azorica, esiintyy alkuperäisenä Azorien kaikilla saarilla ja Madeiran pääsaarella. Näin ollen viimeksi mainitun lajin suomalaiseksi nimeksi ei käy enää kanarianlaakeri, vaan sitä on syytä käyttää lajin L. novocanariensis, yhteydessä. Lajin L. azorica, suomalaiseksi nimeksi käy mainiosti tieteellisen nimen mukainen azorienlaakeri. Merkittäviä, lähinnä DNA-tutkimukseen liittyviä perusteluja on esitetty myös näkemykselle, jonka mukaan Laurus-lajeja on vain yksi, L. nobilis (Abdel-Moneim Ibraheim Aboel-Atta: On the Taxonomy of Laurus L. (Lauraceae), Evidence from Isozymes, RAPD and ISSR. Academic Journal of Plant Sciences 2 (2): 82-91, 2009.). Tällä sivustolla käytettyjen nimistölähteiden (The Euro+Med Plantbase ja Catalogue of Life) mukaan lajeja on kuitenkin kolme.

Kanarianlaakeri on ainavihanta, runsashaarainen ja tiheälatvainen puu, joka on enimmillään noin 20 m korkea. Kasvumuoto voi olla myös kookkaan pensasmainen. Se on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri puuyksilöissä. Rungot kasvavat yksittäin tai usein tiheinäkin ryhminä. Runko ja haarat ovat harmaa- ja sileähkökuoriset. Vesat ja uloimmat oksat ovat vihreäpintaiset. Vuosikasvaimet ovat aluksi yleensä tiheästi tai jopa huopamaisesti ruskeakarvaiset ja myöhemmin kaljut.

Lehdet ovat korvakkeettomat ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-2 cm pitkä ja tavallisesti kalju. Lehtilapa on nahkea ja ehytlaitainen sekä malliltaan hyvin muunteleva. Malli vaihtelee suikeahkosta soikeaan, kapeanpuikeaan tai -vastapuikeaan sekä pitkulaiseen. Kärki on terävä tai tylppä. Yläpinta on nuorena vaaleanvihreä ja myöhemmin tummahkonvihreä, kiiltävä ja kalju. Alapinta on yläpintaa vaaleampi ja tavallisesti nuorena tiheäkarvainen mutta myöhemmin kalju. Keskisuonen ja sivusuonien hangassa on pitkin lehteä  tummempana näkyviä, rauhasnystyjä. Lehden yläpinnalla ne näkyvät kohoutumina. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-6 cm leveä. Rikkoutuneessa lehdessä on vahva, aromaattinen tuoksu.

Kukinnot ovat oksien kärjessä tai lehtihankaisesti kärkiosan sivuilla. Ne ovat usein hieman sarjamaiset ja jakautuneet noin 1-2 cm pitkien perien kärjessä oleviksi osakukinnoiksi, joissa on yleensä enintään 5-6 kukkaa. Lehtihangoissa esiintyy myös yksittäisiä osakukintoja. Joskus kukat puolestaan pakkautuvat oksan kärkeen lähes pallomaiseksi ja jopa  8 cm läpimitaltaan olevaksi, tiiviiksi kukinnoksi. Osakukinnot ovat nuppuvaiheessa palleromaisesti vaalean- tai kellanruskehtavien, suomumaisten ja tiheäkarvaisten suojuslehtien alla. Osa niistä jää ruskeiksi kuivuneina osakukinnon kukkaperien tyvelle vielä kukintavaiheessakin. Kukkaperä on tukeva ja noin 2-4 mm pitkä sekä huopamaisen tiheäkarvainen. Kukan kehä ei ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi.

Hede- ja emikukat ovat yleensä noin 7-10 mm leveät. Niiden kehä on säteittäisesti 4- ja harvoin 5-lehtinen. Kehälehdet ovat valkoiset tai kellanvalkoiset, pitkulaiset tai vastapuikeat ja tylppä- tai pyöreähköpäiset. Ne ovat tavallisesti noin 3,5-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Hedekukissa on yleensä neljänä sisäkkäisenä kiehkurana yhteensä noin 8-30 fertiiliä ja noin 3-4 mm pitkää hedettä. Joutoheteitä ei ole. Ponnet ovat valkoiset tai kellertävät, 2-lokeroiset ja noin 1,5 mm pitkät. Pölytysvaiheessa lokerot avautuvat ja kypsynyt siitepöly kiertyy ylös kahdeksi keltaiseksi möykyksi ponnen kärkeen. Emikukissa sikiäin on kehänpäällinen. Sikiäimen kärjessä on yksivartaloinen ja noin 2 mm pitkä emi, jonka luotti on matala ja leveä. Sikiäimen tyvellä on muutamia joutoheteitä. Hedelmä on  sikiäimestä paisuva, oliivimainen, aluksi vihreä ja kypsänä musta marja, joka on yleensä noin 1,5-2,5 cm pitkä ja noin 1-1,5 cm leveä. Hedelmävaiheessa kehälehtiä ei ole enää jäljellä. Marja on kiinnittynyt tyvestään noin 5 mm leveään, maljamaiseen kehtoon. Siemen täyttää lähes koko marjan ja hedelmäliha ympäröi sitä vain noin 2-3 mm paksuna kerroksena. Normaali kukinta-aika on marras-toukokuu.

Kanarianlaakeri on laakerimetsien perus- ja valtapuu, joka on niissä runsas Teneriffalla, La Gomeralla, La Palmalla ja El Hierrolla sekä Madeiran pääsaarella. Se on runsaahko myös Gran Canarian pohjoisrinteiden vähissä laakerimetsissä. Niukkoja esiintymiä on myös Fuerteventuralla ja Lanzarotella, vaikka näillä saarilla ei laakerimetsiä olekaan. Muilla saarillakin laji kasvaa myös varsinaisten laakerimetsien ulkopuolella, muissa rehevähköissä metsissä ja pensaikkorinteillä. Kasvukorkeus on noin välillä 200-1 500 m mpy.

Kanarianlaakeri ja azorienlaakeri, L. azorica, ovat hyvin läheisiä lajeja, onhan niiden hyvin pitkään katsottu kuuluvan samaan lajiinkin eikä lopullista totuutta asiasta ole ehkä vielä sanottukaan. Luonnossa lajeja on vaikea erottaa toisistaan. Sekaantumisvaaraa ei tosin ole muualla kuin Madeiralla, jossa azorienlaakeria kasvaa ainakin jossain määrin. Silminnähtävinä eroina kanarianlaakeriin azorienlaakerilla lehdet ovat keskimäärin lyhyemmät ja suhteessa pituuteen leveämmät. Niiden ruodit ovat tiheäkarvaiset ja karvoitus voi jatkua vähän matkaa myös lehtilavan keskisuonta pitkin. Runko ja haarat ovat yleensä ruskeanharmaat. Alla olevan kuvasarjan lopussa on kolme kuvaa azorienlaakerista.

Azoreille on tuotu myös välimerenlaakeria, L. nobilis ja se on kotiutunut São Miguelin, Faialin, São Jorgen, Terceiran ja Graciosan saarille. Sen selvin ero kahteen muuhun lajiin löytyy nuorista vuosikasvaimista ja lehdistä, jotka ovat kaljut toisin kuin kanarian- ja azorienlaakerilla.

Makaronesian alueella kasvaa endeemisenä myös kolmea muuta laakerikasvien heimoon kuuluvaa puulajia, jotka kaikki kuuluvat eri sukuihin, mutta ovat kuitenkin varsin samankaltaisia. Myös ne ovat laakerimetsien peruspuustoa ja kasvavat usein samoilla alueilla. Apollonlaakeri, Apollonias barbujana, on rungoltaan lähinnä ruskehtavanharmaa. Nuoretkin oksat ovat kaljut. Lehdet ovat kaljut ja malliltaan samankaltaiset kuin kanarianlaakerilla, mutta keskisuonen ja sivusuonten hangassa ei ole rauhasnystyjä. Kukinnot ovat huiskiloina oksien kärkiosassa. Kukat ovat kaksineuvoisia ja kehälehtiä on 6. Kehälehdet säilyvät kuivuneina marjan tyvellä. Normaali kukinta-aika on helmi-toukokuu.

Kanarianviherlaakerin, Ocotea foetens, runko on lähinnä ruskeanharmaa ja enimmillään jopa 40 m korkea. Nuoretkin oksat ovat kaljut. Lehdet ovat kaljut ja malliltaan samankaltaiset kuin kanarianlaakerilla, mutta lehden tyviosassa, keskisuonen ja sivusuonten hangassa on yleensä vain kaksi kookasta ja karvaista rauhasnystyä. Kukinnot ovat huiskiloina oksien kärkiosassa. Kukat ovat yksi- tai kaksineuvoisia samassakin puussa ja kehälehtiä on 6. Hedelmävaiheessa kehälehtiä ei ole enää jäljellä Marjan tyvi on noin kolmasosaltaan maljamaisen kehdon sisällä. Normaali kukinta-aika on heinä-joulukuu.

Makaronesianavokadon, Persea indica, runko on lähinnä ruskehtavanharmaa. Nuoret oksat ovat hienokarvaiset. Lehdet ovat päältä muita lajeja vaaleammanvihreät ja alta vaalean- tai harmaanvihreät ja todella pienesti myötäkarvaiset. Karvoitusta on vaikea huomata paljaalla silmällä. Ikääntyessään lehdet muuttuvat punertaviksi. Rauhasnystyjä ei ole. Kukinnot ovat pitkäperäisinä huiskiloina oksien kärkiosassa. Kukat ovat kaksineuvoisia ja kehälehtiä on 6. Kehälehdet säilyvät kuivuneina marjan tyvellä. Normaali kukinta-aika on elo-marraskuu.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen

Laurus novocanariensis – kanarianlaakeri

Laurus novocanariensis - kanarianlaakeri on runsashaarainen ja enimmillään noin 20 m korkea laakerimetsien valta- ja tyyppipuu. Yksilöt ovat kuvan tavoin aika usein myös monirunkoisia. Laji kasvaa muissakin rehevissä metsissä ja pensaikkorinteilläkin, joissa se voi jäädä myös pensasmaiseksi. Kanariansaaret, La Gomera, Hermigua, saaren keskiylängön kaakkoisosa, El Cedro, laakerimetsäalue, Barranco de Monteforten eteläpää, rotkon jyrkkää länsirinnettä laskeutuvan vaelluspolun varsi, n. 800-900 m mpy, 24.3.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakeri on runsashaarainen ja enimmillään noin 20 m korkea laakerimetsien valta- ja tyyppipuu. Yksilöt ovat kuvan tavoin aika usein myös monirunkoisia. Laji kasvaa muissakin rehevissä metsissä ja pensaikkorinteilläkin, joissa se voi jäädä myös pensasmaiseksi. Kanariansaaret, La Gomera, Hermigua, saaren keskiylängön kaakkoisosa, El Cedro, laakerimetsäalue, Barranco de Monteforten eteläpää, rotkon jyrkkää länsirinnettä laskeutuvan vaelluspolun varsi, n. 800-900 m mpy, 24.3.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakeri on ainavihanta ja yleensä tiheälatvainen. Sen laakerimetsiin muodostama latvuskatto leikkaa tehokkaasti valon määrää luoden niihin pysyvän hämärän. Kanariansaaret, Teneriffa, itäosa, Santa Cruz de Tenerife, Anagan niemimaa, Anaga-vuoristo, keskiselänne, El Bailadero, laakerimetsäalue tien TF-123 varressa, n. 900 m mpy, 1.4.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakeri on ainavihanta ja yleensä tiheälatvainen. Sen laakerimetsiin muodostama latvuskatto leikkaa tehokkaasti valon määrää luoden niihin pysyvän hämärän. Kanariansaaret, Teneriffa, itäosa, Santa Cruz de Tenerife, Anagan niemimaa, Anaga-vuoristo, keskiselänne, El Bailadero, laakerimetsäalue tien TF-123 varressa, n. 900 m mpy, 1.4.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin runko ja haarat ovat harmaa- ja sileähkökuoriset. Vesat ja uloimmat oksat ovat vihreäpintaiset. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, La Galgan kylästä kohti Cubo de la Galgaa nousevan pikkutien varsi, n. 400 - 500 m mpy, 25.3.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin runko ja haarat ovat harmaa- ja sileähkökuoriset. Vesat ja uloimmat oksat ovat vihreäpintaiset. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, La Galgan kylästä kohti Cubo de la Galgaa nousevan pikkutien varsi, n. 400 – 500 m mpy, 25.3.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin kukinnot ovat oksien kärjessä tai lehtihankaisesti kärkiosan sivuilla. Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Kanariansaaret, Gran Canaria, luoteisosa, Moya, Los Tiles, Barranco del Laurel eli Bco de los Tilos, Los Tilos de Moya, rotkon pohjan laakerimetsäalue, n. 400 m mpy, 7.4.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin kukinnot ovat oksien kärjessä tai lehtihankaisesti kärkiosan sivuilla. Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Kanariansaaret, Gran Canaria, luoteisosa, Moya, Los Tiles, Barranco del Laurel eli Bco de los Tilos, Los Tilos de Moya, rotkon pohjan laakerimetsäalue, n. 400 m mpy, 7.4.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin kukinnot ovat usein hieman sarjamaiset ja jakautuneet noin 1-2 cm pitkien perien kärjessä oleviksi osakukinnoiksi, joissa on yleensä enintään 5-6 kukkaa. Lehtilapa on nahkea ja ehytlaitainen sekä malliltaan hyvin muunteleva. Malli vaihtelee jopa samassa yksilössä suikeahkosta soikeaan, kapeanpuikeaan tai -vastapuikeaan sekä pitkulaiseen. Kärki on terävä tai tylppä ja joskus jopa kuvan tavoin pyöreähkö. Kanariansaaret, La Gomera, Hermigua, saaren keskiylängön kaakkoisosa, El Cedro, laakerimetsäalue, Barranco de Monteforten eteläpää, rotkon jyrkkää länsirinnettä laskeutuvan vaelluspolun varsi, n. 800-900 m mpy, 24.3.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin kukinnot ovat usein hieman sarjamaiset ja jakautuneet noin 1-2 cm pitkien perien kärjessä oleviksi osakukinnoiksi, joissa on yleensä enintään 5-6 kukkaa. Lehtilapa on nahkea ja ehytlaitainen sekä malliltaan hyvin muunteleva. Malli vaihtelee jopa samassa yksilössä suikeahkosta soikeaan, kapeanpuikeaan tai -vastapuikeaan sekä pitkulaiseen. Kärki on terävä tai tylppä ja joskus jopa kuvan tavoin pyöreähkö. Kanariansaaret, La Gomera, Hermigua, saaren keskiylängön kaakkoisosa, El Cedro, laakerimetsäalue, Barranco de Monteforten eteläpää, rotkon jyrkkää länsirinnettä laskeutuvan vaelluspolun varsi, n. 800-900 m mpy, 24.3.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin kukat pakkautuvat toisinaan oksan kärkeen lähes pallomaiseksi ja jopa 8 cm läpimitaltaan olevaksi, tiiviiksi kukinnoksi. Osakukinnot ovat nuppuvaiheessa vaalean- tai kellanruskehtavien, suomumaisten ja tiheäkarvaisten suojuslehtien alla. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, Cubo de la Galgan vaelluspolku PR LP 5.1, Mirador de la Somada Alta -näköalapaikalta kohti La Galgan kylää vievä reittiosuus, Barranco de la Galgan kaakoisrinne, n. 500 - 600 m mpy, 25.3.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin kukat pakkautuvat toisinaan oksan kärkeen lähes pallomaiseksi ja jopa 8 cm läpimitaltaan olevaksi, tiiviiksi kukinnoksi. Osakukinnot ovat nuppuvaiheessa vaalean- tai kellanruskehtavien, suomumaisten ja tiheäkarvaisten suojuslehtien alla. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, Cubo de la Galgan vaelluspolku PR LP 5.1, Mirador de la Somada Alta -näköalapaikalta kohti La Galgan kylää vievä reittiosuus, Barranco de la Galgan kaakoisrinne, n. 500 – 600 m mpy, 25.3.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakeri, kuten koko sukukin, on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri puuyksilöissä. Hede- ja emikukat ovat yleensä noin 7-10 mm leveät. Kehä ei ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Se on säteittäisesti lähes aina nelilehtinen. Kehälehdet ovat valkoiset tai kellanvalkoiset ja tavallisesti noin 3,5-5 mm pitkät. Hedekukissa on yleensä neljänä sisäkkäisenä kiehkurana yhteensä noin 8-30 hedettä. Ponnet ovat kaksilokeroiset. Pölytysvaiheessa lokerot avautuvat ja kypsynyt siitepöly kiertyy ylös kahdeksi keltaiseksi möykyksi ponnen kärkeen. Kanariansaaret, La Gomera, Hermigua, saaren keskiylängön kaakkoisosa, El Cedro, laakerimetsäalue, Barranco de Monteforten eteläpää, rotkon jyrkkää länsirinnettä laskeutuvan vaelluspolun varsi, n. 800-900 m mpy, 24.3.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakeri, kuten koko sukukin, on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri puuyksilöissä. Hede- ja emikukat ovat yleensä noin 7-10 mm leveät. Kehä ei ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Se on säteittäisesti lähes aina nelilehtinen. Kehälehdet ovat valkoiset tai kellanvalkoiset ja tavallisesti noin 3,5-5 mm pitkät. Hedekukissa on yleensä neljänä sisäkkäisenä kiehkurana yhteensä noin 8-30 hedettä. Ponnet ovat kaksilokeroiset. Pölytysvaiheessa lokerot avautuvat ja kypsynyt siitepöly kiertyy ylös kahdeksi keltaiseksi möykyksi ponnen kärkeen. Kanariansaaret, La Gomera, Hermigua, saaren keskiylängön kaakkoisosa, El Cedro, laakerimetsäalue, Barranco de Monteforten eteläpää, rotkon jyrkkää länsirinnettä laskeutuvan vaelluspolun varsi, n. 800-900 m mpy, 24.3.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin kukissa voi toisinaan olla myös viisi kehälehteä. Kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Osakukintojen suojuslehdet jäävät aika usein ruskeiksi kuivuneina kukkaperien tyvelle vielä kukintavaiheessakin. Kanariansaaret, Teneriffa, itäosa, Santa Cruz de Tenerife, Anagan niemimaa, Anaga-vuoristo, keskiselänne, El Bailadero, laakerimetsäalue tien TF-123 varressa, n. 900 m mpy, 1.4.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin kukissa voi toisinaan olla myös viisi kehälehteä. Kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Osakukintojen suojuslehdet jäävät aika usein ruskeiksi kuivuneina kukkaperien tyvelle vielä kukintavaiheessakin. Kanariansaaret, Teneriffa, itäosa, Santa Cruz de Tenerife, Anagan niemimaa, Anaga-vuoristo, keskiselänne, El Bailadero, laakerimetsäalue tien TF-123 varressa, n. 900 m mpy, 1.4.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin emikukissa sikiäin on kehänpäällinen (näkyvät kuvassa kellanvihreinä ja pitkänpyöreinä). Sikiäimen kärjessä on yksivartaloinen emi, jonka luotti on matala ja leveä. Sikiäimen tyvellä on muutamia joutoheteitä. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, La Galgan kylästä kohti Cubo de la Galgaa nousevan pikkutien varsi, n. 400 - 500 m mpy, 2.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin emikukissa sikiäin on kehänpäällinen (näkyvät kuvassa kellanvihreinä ja pitkänpyöreinä). Sikiäimen kärjessä on yksivartaloinen emi, jonka luotti on matala ja leveä. Sikiäimen tyvellä on muutamia joutoheteitä. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, La Galgan kylästä kohti Cubo de la Galgaa nousevan pikkutien varsi, n. 400 – 500 m mpy, 2.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin marjahedelmät kasvavat kesällä ja ovat aluksi vihreät. Ne kypsyvät mustiksi vasta seuraavan vuoden alkupuolella. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, Cubo de la Galgan vaelluspolku PR LP 5.1, Mirador de la Somada Alta -näköalapaikalta kohti La Galgan kylää vievä reittiosuus, Barranco de la Galgan kaakoisrinne, n. 500 - 600 m mpy, 25.3.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin marjahedelmät kasvavat kesällä ja ovat aluksi vihreät. Ne kypsyvät mustiksi vasta seuraavan vuoden alkupuolella. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, Cubo de la Galgan vaelluspolku PR LP 5.1, Mirador de la Somada Alta -näköalapaikalta kohti La Galgan kylää vievä reittiosuus, Barranco de la Galgan kaakoisrinne, n. 500 – 600 m mpy, 25.3.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin marja paisuu sikiäimestä. Se on oliivimainen, yleensä noin 1,5-2,5 cm pitkä ja noin 1-1,5 cm leveä. Hedelmävaiheessa kehälehtiä ei ole jäljellä. Marja on kiinnittynyt tyvestään noin 5 mm leveään, maljamaiseen kehtoon. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, Cubo de la Galgan vaelluspolku PR LP 5.1, Mirador de la Somada Alta -näköalapaikalta kohti La Galgan kylää vievä reittiosuus, Barranco de la Galgan kaakoisrinne, n. 500 - 600 m mpy, 25.3.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin marja paisuu sikiäimestä. Se on oliivimainen, yleensä noin 1,5-2,5 cm pitkä ja noin 1-1,5 cm leveä. Hedelmävaiheessa kehälehtiä ei ole jäljellä. Marja on kiinnittynyt tyvestään noin 5 mm leveään, maljamaiseen kehtoon. Kanariansaaret, La Palma, koillisosa, Puntallana, Cubo de la Galgan vaelluspolku PR LP 5.1, Mirador de la Somada Alta -näköalapaikalta kohti La Galgan kylää vievä reittiosuus, Barranco de la Galgan kaakoisrinne, n. 500 – 600 m mpy, 25.3.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin lehti on päältä tummahkonvihreä, kiiltävä ja kalju. Keskisuonen ja sivusuonien hangassa on pitkin lehteä rauhasnystyjä, jotka näkyvät lehden yläpinnalla kohoutumina. Nämä nystyt ovat helpoin ja nopein tapa tunnistaa kanarianlaakeri muiden laakerimetsän lehtipuiden joukosta. Rikkoutuneessa lehdessä on vahva ja aromaattinen tuoksu. Kanariansaaret, Teneriffa, itäosa, Santa Cruz de Tenerife, Anagan niemimaa, Anaga-vuoristo, keskiselänne, El Bailadero, laakerimetsäalue tien TF-123 varressa, n. 900 m mpy, 1.4.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin lehti on päältä tummahkonvihreä, kiiltävä ja kalju. Keskisuonen ja sivusuonien hangassa on pitkin lehteä rauhasnystyjä, jotka näkyvät lehden yläpinnalla kohoutumina. Nämä nystyt ovat helpoin ja nopein tapa tunnistaa kanarianlaakeri muiden laakerimetsän lehtipuiden joukosta. Rikkoutuneessa lehdessä on vahva ja aromaattinen tuoksu. Kanariansaaret, Teneriffa, itäosa, Santa Cruz de Tenerife, Anagan niemimaa, Anaga-vuoristo, keskiselänne, El Bailadero, laakerimetsäalue tien TF-123 varressa, n. 900 m mpy, 1.4.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis - kanarianlaakerin keskisuonen ja sivusuonten hangassa olevat rauhasnystyt ovat lehden alapinnalla, mutta kohoumista ne erottaa myös yläpinnan puolelta. Alapinta on yläpintaa vaaleampi ja tavallisesti nuorena tiheäkarvainen mutta myöhemmin kalju. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-6 cm leveä. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-2 cm pitkä ja tavallisesti kalju. Kanariansaaret, Teneriffa, itäosa, Santa Cruz de Tenerife, Anagan niemimaa, Anaga-vuoristo, keskiselänne, El Bailadero, laakerimetsäalue tien TF-123 varressa, n. 900 m mpy, 1.4.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus novocanariensis – kanarianlaakerin keskisuonen ja sivusuonten hangassa olevat rauhasnystyt ovat lehden alapinnalla, mutta kohoumista ne erottaa myös yläpinnan puolelta. Alapinta on yläpintaa vaaleampi ja tavallisesti nuorena tiheäkarvainen mutta myöhemmin kalju. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-6 cm leveä. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-2 cm pitkä ja tavallisesti kalju. Kanariansaaret, Teneriffa, itäosa, Santa Cruz de Tenerife, Anagan niemimaa, Anaga-vuoristo, keskiselänne, El Bailadero, laakerimetsäalue tien TF-123 varressa, n. 900 m mpy, 1.4.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laurus azorica – azorienlaakeri

Laurus azorica - azorienlaakeri on voimakkaasti taantunut laji, koska alkuperäiset laakerimetsät on Azoreilta lähes tyystin hävitetty. Lajin rungot ja haarat näyttäisivät useimmiten olevan ruskehtavat tai ruskeanharmaat, kun kanarianlaakerilla, L. novocanariensis, ne ovat yleensä vaaleahkonharmaat. Azorit, São Miguel, keskusvuoristo, Lagoa do Fogo -kraatterijärvi, pohjoisrannikon Ribeira Grandesta nousevan maantien EN 5-2a varrella olevan Lagoa do Fogo -näköalapaikan alapuolinen, jyrkästi järveä kohti laskeva rinne, ylängön nummialue, n. 700 m mpy, 30.3.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus azorica – azorienlaakeri on voimakkaasti taantunut laji, koska alkuperäiset laakerimetsät on Azoreilta lähes tyystin hävitetty. Lajin rungot ja haarat näyttäisivät useimmiten olevan ruskehtavat tai ruskeanharmaat, kun kanarianlaakerilla, L. novocanariensis, ne ovat yleensä vaaleahkonharmaat. Azorit, São Miguel, keskusvuoristo, Lagoa do Fogo -kraatterijärvi, pohjoisrannikon Ribeira Grandesta nousevan maantien EN 5-2a varrella olevan Lagoa do Fogo -näköalapaikan alapuolinen, jyrkästi järveä kohti laskeva rinne, ylängön nummialue, n. 700 m mpy, 30.3.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus azorica - azorienlaakerin lehdet ovat keskimäärin lyhyemmät ja suhteessa pituuteen leveämmät kuin kanarianlaakerilla, L. novocanariensis, kuten kuvasarjastakin on nähtävissä. Azorit, São Miguel, keskusvuoristo, Lagoa do Fogo -kraatterijärvi, pohjoisrannikon Ribeira Grandesta nousevan maantien EN 5-2a varrella olevan Lagoa do Fogo -näköalapaikan alapuolinen, jyrkästi järveä kohti laskeva rinne, ylängön nummialue, n. 700 m mpy, 30.3.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus azorica – azorienlaakerin lehdet ovat keskimäärin lyhyemmät ja suhteessa pituuteen leveämmät kuin kanarianlaakerilla, L. novocanariensis, kuten kuvasarjastakin on nähtävissä. Azorit, São Miguel, keskusvuoristo, Lagoa do Fogo -kraatterijärvi, pohjoisrannikon Ribeira Grandesta nousevan maantien EN 5-2a varrella olevan Lagoa do Fogo -näköalapaikan alapuolinen, jyrkästi järveä kohti laskeva rinne, ylängön nummialue, n. 700 m mpy, 30.3.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus azorica - azorienlaakerin lehtiruodit ovat tiheäkarvaiset ja karvoitus voi jatkua, kuten kuvassa, vähän matkaa myös lehtilavan keskisuonta pitkin. Kanarianlaakerilla, L. novocanariensis, ruodit ovat yleensä kaljut. Azorit, São Miguel, keskusvuoristo, Lagoa do Fogo -kraatterijärvi, pohjoisrannikon Ribeira Grandesta nousevan maantien EN 5-2a varrella olevan Lagoa do Fogo -näköalapaikan alapuolinen, jyrkästi järveä kohti laskeva rinne, ylängön nummialue, n. 700 m mpy, 30.3.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Laurus azorica – azorienlaakerin lehtiruodit ovat tiheäkarvaiset ja karvoitus voi jatkua, kuten kuvassa, vähän matkaa myös lehtilavan keskisuonta pitkin. Kanarianlaakerilla, L. novocanariensis, ruodit ovat yleensä kaljut. Azorit, São Miguel, keskusvuoristo, Lagoa do Fogo -kraatterijärvi, pohjoisrannikon Ribeira Grandesta nousevan maantien EN 5-2a varrella olevan Lagoa do Fogo -näköalapaikan alapuolinen, jyrkästi järveä kohti laskeva rinne, ylängön nummialue, n. 700 m mpy, 30.3.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen